Kirjoitin novellin aamusivuharjoituksena. Ohjeiden (tai itse asiassa muiden kiireiden/laiskuuden/ei vaan kiinnostanut palata lukemaan omia harakanvarpaita) mukaisesti annoin tekstin levätä aika pitkään ennen kuin palasin tekstiin. Minulla oli loistava idea kirjoittaa tarina erilaisesta näkökulmasta, tarinassa oli hyviä aineksia mutta ei siitä tekstistä ollut novelliksi. Tietenkään ei. Tuskinpa kukaan kirjoittaa suoraan valmista tekstiä. Minun oli vaikea edes saada selvää, mitä olin kirjoittanut. Lisäksi tekstissä vaihtelivat aikamuodot, kuvailua ei ollut juuri yhtään, teksti oli hajanaista. Eli hylkäsin sen idean.
Toinen idea oli kirjoittaa novelli viime keväällä kirjoittamastani aiheesta. Nappasin tekstistä yhden kappaleen ja ajattelin muokata siitä novellin. Mutta ei sekään innostanut. En pitänyt tekstistäni. Halusin löytää idean, jonka parissa oikeasti viihtyisin. Olin sellaisen kirjoittanut eräänä lauantaina erään suuren pettymyksen jälkeen. Pusersin tuntoni paperille. Novellin tyngässä oli jotain minua kiinnostavaa, mutta novellin varsinainen juoni ei toiminut. Olin taas alussa.
Etsin netistä tietoa novellin kirjoittamisesta. Löysin ohjeet, joiden avulla voisi kirjoittaa lyhyen tai pitkän novellin. Ohjeiden mukaan novelli alkaa maiseman kuvauksella, sitten joku tekee ja joku sanoo jotain, joku vastaa siihen, sitten tapahtuu jotain yllättävää, jonka jälkeen joku tekee jotain. Lopuksi kuvaillaan vielä maisemaa. Helppoa, eikö vaan! No ei ollut. Halusin novellin, joka olisi pidempi kuin seitsemän virkettä. Toki olisin voinut lisätä jokaiseen kohtaan jotain, mutta silti en olisi saanut sillä viittä sivua täyteen.
Sitten löysin ohjeet, jotka neuvoivat kirjoittamaan useita novellin aloituksia ja valitsemaan niistä mieleisen. Kirjoitin kolme aloitusta:
1) Työnsin lapsena mummoni portaita alas. Olin kymmenen.
2) Menin aina piiloon sänkyni alle, kun huuto alkoi. Kuulin vaimeasti piilopaikkaani, kun astiat menivät rikki, tuoli kolahti kumeasti osuessaan maahan. Sanoista oli vaikea saada selvää.
Valitsin näistä kohdan numero kolme (hahaa, en kerrokaan, mikä se on!). Vaikkakaan en lopulta noilla sanoilla aloittanut novellia (ainakaan tällä hetkellä), vaan yhden kappaleen. Yhtenä iltana kun olin yksin kotona, kirjoitin novellia puolitoista tuntia. Novelli vaatii paljon työstöä, mutta nyt näen selvemmin, minne tarinaa kuljetan. Lähden kohta kirjastoon jatkamaan novellin kirjoittamista. Nyt kirjoittaminen on vaiheessa, missä tekstin kimppuun on ilo käydä!
Comments