Kirjoitin viikon ajan aamuisin käsin muistikirjaani novellintynkää. Tämä oli luovan kirjoittamisen kurssin tehtävänä. En ollut aikaisemmin kuullut aamusivuista, mutta jälkikäteen googlattuna huomasin, että niistä on kirjoitettu aika paljon.
Natalie Goldberg kirjoittaa kirjassaan Avoin mieli, että hän kehottaa oppilaitaan kirjoittamaan muistikirjaan, koska siitä tekstejä ei voi heittää pois. Muistikirjan kirjoittaminen harjaannuttaa hyväksymään mielen kaikkinensa. ”Jos lukee muistikirjaa ja säilyttää kaikki kirjoitukset, saa mahdollisuuden tutkia omaa mieltä. Teksteistä näkee, miten mieli toimii ja pystyy suhtautumaan omiin ajatuksiin vähemmän kriittisesti.”
Hän myös kehottaa lukemaan omat kirjoitukset kahden viikon kuluttua kirjoittamisesta ja tekemään teksteille seuraavat asiat:
1. Alleviivaa pysähdyttävät lauseet. Käytä niitä seuraavien treenikirjoitusten aiheina.
2. Pistä sulkeisiin kohdat, joista erityisesti pidät ja kehittele niitä. Älä muokkaa niitä, vaan jatka tekstiä treenikirjoituksella.
3. Kirjoita ja anna mennä.
Tuo viimeinen on lause, mitä Goldberg toistaa kirjassaan usein. Täytyy sanoa, että olen jotenkin hurahtanut hänen ajatuksiin mielen ja kirjoittamisen yhteydestä. Luin syyskuussa muistikirjaani kirjoittamani tarinan. Jännästi olin unohtanut, mitä olin kirjoittanut. Suurin ongelma oli yrittää saada selvää omasta käsialasta. Kirjoitan vauhdilla sitä, mitä mieleeni tulee.
Goldberg kehottaa valitsemaan kohdat, joita haluaa työstää eteenpäin. Noin 20 tekstisivun joukosta poimin yhden lauseen, mikä jäi omasta tekstistä mieleeni. Ja se on: Aamu avautui usvaisena. Seuraavan tekstin aloitan tuolla virkkeellä. Katsotaan minkälaiseen tarinaan se minut vie.
Comments